Suomen historian havinaa

Suomen historiaa koskeva vanhin lähde on paavi Aleksanteri III:n kirje vuodelta 1171 tai 1172, jota kutsutaan nimellä Gravis admodum. Suomen esihistoriaksi mielletään tätä edeltävä aika. Kotimaamme historian sanotaankin alkaneen kristinuskon saavuttua Etelä-Suomeen. Tällöin syntyivät myös ensimmäiset kirjalliset lähteet. Suomen keskiajan lasketaan alkaneen Suomen historian myötä. Ennen 1540-lukua ei ole mahdollista saada kokonaiskuvaa maan historiallisista tapahtumista. Erilaisia lähteitä koskien Suomen historiaa tunnetaan vain parikymmentä ennen 1100-lukua – 1200-luvulta lähteitä on noin muutama sata kappaletta. Lähteiden rajallisuuden takia kyseisiä aikakausia kutsutaan Suomen varhaishistoriaksi esihistorian ja historiallisen ajan välissä. 1300-luvulle mentäessä lähteitä oli kertynyt jo noin tuhannen kappaleen verran ja 1400-luvulla lähteitä löytyi jo 4000 kappaletta. Vuonna 1540 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsi, että voutien tuli toimittaa tilinsä Ruotsiin tarkastettavaksi. Tästä määräyksestä lähtien tieto koskien historiaa muuttui yksityiskohtaisemmaksi. Suomi siirtyi todelliseen historian aikaan 1500-luvulla.

Ruotsin vallan aika

Ruotsin vallanaika Suomessa on epämääräinen aikakäsite, sillä sen alkaminen oli pitkä prosessi, johon liittyy paljon epäselvyyttä. Ajanjakson sanotaan kuitenkin alkaneen noin vuonna 1350. Suomi kuului osaksi Ruotsin valtakuntaa vuoteen 1809 asti, jolloin Suomen sota käytiin. Suomi joutui Ruotsin vallan alle tehtyjen ristiretkien myötä. Ruotsalaisten tekemän Suomen rannikon kolonisaation seurauksena sen suomalaiset asukkaat joutuivat luopumaan kalastusoikeuksistaan. Myös viljelyoikeuksista käytiin paljon kiistaa. Ruotsin kieli otti Suomessa vallan ja sitä käyttivät aatelisto ja ylempi porvaristo papit ja oppineet mukaan lukien. Suomen kieli sekä muinaisuskon- ja kulttuurin piirteet saatiin lopulta kuitenkin säilytettyä vallan aikana, vaikka ne olivat vaarassa näivettyä. Kalmarin unioni perustettiin vuonna 1397, jonka alkuaika merkitsi Suomelle rauhanaikaa. Ruotsissa tehdyt kapinaliikkeet eivät suoranaisesti vaikuttaneet Suomeen. Vuonna 1400-lopulla alkoi sota Moskovan kanssa, jolloin Viipurin linnaa alettiin piirittää. Vuonna 1523 Pohjolan unionin aika päättyi ja Kustaa Vaasasta tuli Suomen ja Ruotsin kuningas.

Venäjän aikakausi alkaa

Vuosina 1808-1809 käytiin Suomen sota Venäjän ja Ruotsin välillä. Venäjä ja Ranska olivat solmineet rauhan vuonna 1807 Tilstissä, jossa nämä kaksi maata liittoutuivat toistensa kanssa. Suomen viimeinen virallinen ruhtinas ennen vallan vaihtoa oli jo lapsena kuollut Kustaa IV Adolfin poika Kaarle Kustaa. Sodan seurauksena Suomi siirtyi Venäjän vallan alaiseksi. Venäjän keisarista tuli Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas. Keisari Aleksanteri I lupasi säilyttää Suomen uskonnon ja perustuslait ja niiden oikeudet vuonna 1809 Porvoossa pidetyissä valtiopäivien avajaisissa. Säädyt puolestaan tunnustivat keisarin Suomen suuriruhtinaaksi ja vannoivat uskollisuuden valan. Vuosina 1825-1855 Nikolai I toimi vallan kahvassa. Tämän jälkeen keisarina ja Suomen suuriruhtinaana toimi Aleksanteri II vuoteen 1881 asti. Hänen aikanaan puhalsivat vapaammat tuulet ja mm. J.V. Snellman pääsi johtavalle virkapaikalle ja hänellä oli mahdollisuus toteuttaa suomalaisuusohjelmaansa. Viimeisin henkilö vallassa vuoteen 1917 asti oli Nikolai II, jolloin Suomi vihdoin itsenäistyi.

Kuka olen ja mitä ihmettä teen täällä?

Hei, ja tervetuloa blogiini! Olen 22-vuotias nuori nainen Helsingistä, joka opiskelee Helsingin yliopistolla intohimoaan historiaa. Historia määrittelee sen, millainen maamme, yhteiskuntamme, erilaiset järjestelmämme ja tietenkin me itse olemme. Pienetkin käänteet vakaalta vaikuttavalla tiellä voivat olla muuttaneet kehityksen etenemistä todella radikaalisti. Voimme pohtia loputtomiin millainen maailma olisi, jos joitain asioita ei olisi tapahtunut. Olisinko minä tässä tietokoneen äärellä kirjoittamassa blogia elämästäni ja opinnoistani, jos Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt? Tuskin.

Edellisen kappaleen johdattelemana pääsemmekin tämän blogin toiseen pääaiheista; Suomen historiaan. Suomen historia on kiinnostanut minua aina kovin paljon, alkaen ensimmäisistä alueelle muuttaneista ja suomen kielen kehityksestä ja jatkuen aina itsenäistymiseen asti. Lapsena kuuntelin korvat höröllä Karjalasta sotaa paenneen isoäitini tarinoita, samaan aikaan lumoissaan ja peloissaan. Vuonna 1996 syntyneenä sitä ei ole todistanut jääkiekon maailmanmestaruuden voittamista suurempia etappeja tämän pienen kansan kehityksessä. Sota kuulosti pelottavalta, mutta lapsen mieleen pakomatka Karjalasta hevoskärryillä ja vilttiin käärittynä kuulosti seikkailulta.

Varhaiset muistoni historianopetuksesta

Historian opetus alkoi peruskoulussa vasta ala-asteen loppupuolella. Ennen sitä pidin lähinnä kuvataiteesta ja musiikista, sillä olin kovin hidas lukemaan, eikä yleisessä suosiossa olleet lastenkirjat kiinnostaneet minua lainkaan. Ensimmäisellä historian tunnilla kuitenkin innostuin; puhuimme miljoonista vuosista, evoluutiosta ja dinosauruksista. Historia oltiin esitetty minulle aiemmin lähinnä television mustavalkoisuudella ja toisella maailmansodalla, enkä ollut lainkaan ajatellut aihealueen olevan oikeasti todella laaja. Olin keräillyt kotiin läjäpäin dinosaurusleluja, joten aihe todella kiinnitti huomioni. Loppuiäksi.

Kuinka päädyin opiskelemaan historiaa yliopistoon?

Vaikka dinosauruksien käsittely oli ohi muutaman oppitunnin jälkeen, arvosanani pysyivät edelleen kiitettävinä. Olin kovin huono ennustamaan asioita tai arvailemaan, mitä tulevaisuudessa ehkä kävisi, joten löysin intohimoni historiasta. Kirjoista löytyisi aina vastaus, mitään ei tarvitse arvuutella. Lukiossa päätin kirjoittaa historian ylioppilaskirjoituksissa, ja hyvällä menestyksellä sen teinkin. Olin luokka-asteemme priimus, jolta saatettiin kysyä unholaan painuneista asioista. Osasin aina vastauksen, vuosilukua myöten! Opinto-ohjaajamme antoi minulle abivuonna esitteen Helsingin yliopiston historian kandiohjelmasta, ja tässä sitä nyt ollaan.

Blogini tulevaisuudessa

Aion kirjoittaa blogiini sekä jokapäiväisestä elämästäni ystävien ja harrastusten parissa, että opintojeni sisällöstä ja edistymisestä. Tiedän, että Suomi on pullollaan historian opinnoista kiinnostuneita nuoria ja toki myös aikuisia, jotka eivät välttämättä saa niistä tietoa muualta kuin internetistä. Minulla kävi tuuri, että opinto-ohjaajani huomasi kiinnostukseni ja osasi ohjata minut oikeaan paikkaan, mutta kaikilla näin ei ole. Toivon siis todella voivani toimia inspiraationa ja ohjeistajana kaikille samasta opintopolusta kiinnostuneille. Nähdään seuraavassa postauksessa!

Historian opiskelemisesta

Monet sanovat, ettei nykyisyyttä voi ymmärtää, ellei ole tutustunut tarpeeksi historiaan. Mikä on tehnyt Suomesta ja suomalaisista juuri sellaisen maan, kun se nykypäivänä on? Miksi Suomen käymät sodat kirvoittavat edelleen valtavan paljon keskustelua ja niistä uutisoidaan nykyäänkin? Kaikki tämä tuntui minusta kiinnostavalta ja olin jo pienestä pitäen hyvin innostunut opiskelemaan historian erilaisia vaiheita niin ulkomailta kuin Suomestakin. En kadu valintaani ollenkaan, ja olisin takuulla erilainen ihminen, ellen olisi valinnut juuri tätä alaa. Historia on hyvin lähellä ihmistä ja ihmisten käyttäytymistä. Nykyihmistä ei olisi ilman erilaisia historian vaiheita, ja erityisesti pieni maa, kuten Suomi, on muovautunut valtavasti historian eri vaiheiden myötä. Jokaisena itsenäisyyspäivänä suomalaiset miettivät uudelleen ja uudelleen, miksi Suomi on juuri sellainen kuin on ja mikä tekee Suomesta maana erityisen ja rakkaan.

Suomen historia

Vaikka Suomella ei ole kuin verrattain lyhyt pätkä kirjoitettua historiaa, on se sitäkin erikoisempi ja vauhdikkaampi. Naapurimaamme ovat vaikuttaneet Suomeen erityisen paljon. Onhan Suomi ollut aikoinaan osa Ruotsia ja tämän jälkeen autonominen osa Venäjän hallinnon alla. Näemme jäänteitä näistä mielenkiintoisista ajoista edelleen: kouluissa opiskellaan ruotsin kieltä ja menneisyyden karut konfliktit Venäjän kanssa herättävät edelleen suuria tunteita. Uskoisin, että jokainen on kotonaan tai koulussa kuullut Suomen läpikäymistä sodista. Sodat ovat vaikuttaneet pieneen maahamme valtavan paljon, ja sotien veteraanit ovat jakaneet kamalia kokemuksiaan median ja koko kansan edessä. Sisällissodan vastakkainasettelu punaisten ja valkoisten välillä on edelleen tietyiltä osin suuri tabu, ja talvisodan yhdistävä henki nostattaa yhä kansallisromanttisen tunteen suomalaisten keskuudessa. Pieni mutta sisukas ja kestävä kansa on pärjännyt historian saatossa hyvin ja suomalaiset haluavat tämän jatkuvan myös tulevaisuudessa.

Historian opiskelu

Kuten sanottua, olin jo pienestä saakka hyvin kiinnostunut siitä, mitä historian saatossa on tapahtunut ja miten nämä tapahtuvat vaikuttavat nykypäivään. Historian opiskelu on samalla hyvä oppitunti yhteiskuntaoppia ja psykologiaa. Ihmisten toiminnan tutkiminen on oleellista pyrittäessä ymmärtämään, miksi tietynlaisia tekoja on tehty. Historiaa opiskellessa oppii hahmottamaan, miten yhteiskunnat toimivat ja miten muut ihmiset voivat ratkaisevalla tavalla vaikuttaa yksittäisen, mitättömältä tuntuvan ihmisen elämään. Historia ei kuitenkaan ole pelkkää pelottavaa ja ankeaa sotimista ja yksilön riistoa, vaan joukossa on upeita ja jopa sankarillisia tarinoita, joissa yksittäinen ihminen on jäänyt urheutensa ja kestävyytensä takia historiankirjoihin ja jokaisen mieleen. Helsingissä opiskelu on tuonut minulle paljon iloa siinä mielessä, että kaupunki tarjoaa paljon kulttuurikohteita ja historiallisia paikkoja, joihin voi välillä mennä ajattelemaan historian tuulia ja tulevaisuuden tuomia asioita. Suosittelen historian opiskelua siis lämpimästi. Jokaisen kannattaa tutustua alkuperäänsä ja nauttia historiasta!

Matkakohteita Suomessa

Ulkomaiset matkailijat suuntaavat Suomessa lähinnä Helsinkiin ja kaupunkeihin, vaikka Suomi on ihmeellinen ennen kaikkea luonnon takia. Suomalaisille kotimaan matkailu on Lapin hiihtomatkojen lisäksi kansallispuistoja ja kesäisin täyteen kuhinaansa herääviä pikkukaupunkeja. Toki Helsinkikin näyttää parhaat puolensa kesällä ihmisten alettua viettää aikaansa ulkona. Vierailu Kallion kaupunginosassa Flow-festivaalien aikaan antaa kovin erilaisen kuvan kuin marraskuussa. Toisaalta helmikuun pakkasilla on piristävää nähdä helsinkiläiset meren jäillä nautiskelemassa auringosta.

Suurin ero kesän ja talven välillä on kuitenkin pienemmissä kaupungeissa kuten vaikkapa Kouvolassa, Varkaudessa tai Suomussalmella. Kesäisin ympäri Suomea matkaillessa alkavat monet pienet paikkakunnat näyttää mukavilta paikoilta asua, kun ihmiset asioivat jäätelökioskeilla ja mansikoita myydään jokaisella aukiolla. On kovin suuri ero mihin aikaan vuodesta Suomessa matkustelee. Myös kansallispuistot voivat olla kovin tyhjiä muulloin kuin ruskan aikaan, parhaimmilla hiihtokeleillä ja lämpimän kesän aikana.

Järvi-Suomen vertaista vesiseutua ei ole

Ehdoton juttu Suomeen tutustuessa on mökkeily ja suosituinta se on järvien tai meren rannoilla. Monille rakkain maisema on järvi laitureineen ja vastarannan maisemineen. Kun Suomi on tasainen maa vailla vuoria, on meillä kuitenkin nämä järvinäkymät. Vesistöjä on ympäri Suomen, mutta itäisen Saimaan voisi sanoa olevan Järvi-Suomen sydän saimaannorppineen ja Savonlinnan oopperajuhlineen ja kesätoreineen. Saimaalla pääsee kesäisin liikkumaan vaikkapa Ms Puijolla Kuopiosta Savonlinnaan.

Kalajoen hiekkasärkät tuovat tuulahduksen etelän hiekkarannoista

Kalajoki laajoine hiekkarantoineen ei ole millään lailla tyypillistä Suomea, joten mökkeily Järvi-Suomessa voisi antaa ulkomaisille vierailijoille autenttisemman kokemuksen. Mutta suomalaiset rakastavat Kalajokea ja sen eksoottiselta vaikuttavia dyynejä. Siellä on hotelleja ja leirintäalue aivan rannalla, jossa pääsee kävelemään puupolkuja pitkin sotkematta kenkiään hiekkaan. Lanzaroten säitä siellä ei kuitenkaan ole; Kalajoen lämmin kausi on lyhyt ja tuulinen, mutta silti lapsiperheet uhmaavat ilmastoa ja ilakoivat Jukuparkin vesihuvipuistossa.

Kuusamon hyvä sijainti melkein Lapissa

Kuusamon kaupunki ei ole syy matkustaa Kuusamoon, vaan sinne mennään lähistön luontokohteiden vuoksi. Kuusamo on kaistale Pohjois-Pohjanmaata puristuksissa Lapin ja Kainuun välissä. Etelä-Suomesta autoillessa Kuusamo on oleellisesti lähempänä kuin Lapin kohteet Levi ja Ylläs, puhumattakaan paljon pohjoisemmista Inarista tai Kilpisjärvestä. Kuusamon pohjoispuolella ovat Rukatunturin laskettelukeskus ja Oulangan kansallispuisto Karhunkierroksen kävelyreitteineen. Eteläpuolella on Suomen uusin kansallispuisto Hossa ja Suurpetokeskus, jossa voi tavata taiteellisen Juuso-karhun.

Ahvenanmaalle kokemaan toisenlaista Suomea

Kun haluaa kokea Suomea oikein monipuolisesti, tarvitsee nähdä ruotsinkielinen Ahvenanmaan saaristo. Maarianhamina on kesäkaupunki kauneimmillaan. Siellä on puutaloja, mukulakivikatuja ja sinne pääsee suoraan Helsingistä ja Turusta Ruotsinlaivojen kyydissä. Klassinen tapa tutustua Ahvenanmaahan on pyöräillä siellä suhteellisen tasaisissa maaseutumaisemissa ja vierailla Kastelholman linnassa ja keskiaikaisissa kivikirkoissa. Siellä voi nähdä rannoilla ihania kalastusmökkejä, joita voi vuokrata majoitukseen. Ahvenanmaahan tutustuminen kirkastaa myös yhteenkuuluvaisuutta muiden Pohjoismaiden kanssa.