Hei, ja tervetuloa blogiini! Olen 22-vuotias nuori nainen Helsingistä, joka opiskelee Helsingin yliopistolla intohimoaan historiaa. Historia määrittelee sen, millainen maamme, yhteiskuntamme, erilaiset järjestelmämme ja tietenkin me itse olemme. Pienetkin käänteet vakaalta vaikuttavalla tiellä voivat olla muuttaneet kehityksen etenemistä todella radikaalisti. Voimme pohtia loputtomiin millainen maailma olisi, jos joitain asioita ei olisi tapahtunut. Olisinko minä tässä tietokoneen äärellä kirjoittamassa blogia elämästäni ja opinnoistani, jos Suomi ei olisi koskaan itsenäistynyt? Tuskin.

Edellisen kappaleen johdattelemana pääsemmekin tämän blogin toiseen pääaiheista; Suomen historiaan. Suomen historia on kiinnostanut minua aina kovin paljon, alkaen ensimmäisistä alueelle muuttaneista ja suomen kielen kehityksestä ja jatkuen aina itsenäistymiseen asti. Lapsena kuuntelin korvat höröllä Karjalasta sotaa paenneen isoäitini tarinoita, samaan aikaan lumoissaan ja peloissaan. Vuonna 1996 syntyneenä sitä ei ole todistanut jääkiekon maailmanmestaruuden voittamista suurempia etappeja tämän pienen kansan kehityksessä. Sota kuulosti pelottavalta, mutta lapsen mieleen pakomatka Karjalasta hevoskärryillä ja vilttiin käärittynä kuulosti seikkailulta.

Varhaiset muistoni historianopetuksesta

Historian opetus alkoi peruskoulussa vasta ala-asteen loppupuolella. Ennen sitä pidin lähinnä kuvataiteesta ja musiikista, sillä olin kovin hidas lukemaan, eikä yleisessä suosiossa olleet lastenkirjat kiinnostaneet minua lainkaan. Ensimmäisellä historian tunnilla kuitenkin innostuin; puhuimme miljoonista vuosista, evoluutiosta ja dinosauruksista. Historia oltiin esitetty minulle aiemmin lähinnä television mustavalkoisuudella ja toisella maailmansodalla, enkä ollut lainkaan ajatellut aihealueen olevan oikeasti todella laaja. Olin keräillyt kotiin läjäpäin dinosaurusleluja, joten aihe todella kiinnitti huomioni. Loppuiäksi.

Kuinka päädyin opiskelemaan historiaa yliopistoon?

Vaikka dinosauruksien käsittely oli ohi muutaman oppitunnin jälkeen, arvosanani pysyivät edelleen kiitettävinä. Olin kovin huono ennustamaan asioita tai arvailemaan, mitä tulevaisuudessa ehkä kävisi, joten löysin intohimoni historiasta. Kirjoista löytyisi aina vastaus, mitään ei tarvitse arvuutella. Lukiossa päätin kirjoittaa historian ylioppilaskirjoituksissa, ja hyvällä menestyksellä sen teinkin. Olin luokka-asteemme priimus, jolta saatettiin kysyä unholaan painuneista asioista. Osasin aina vastauksen, vuosilukua myöten! Opinto-ohjaajamme antoi minulle abivuonna esitteen Helsingin yliopiston historian kandiohjelmasta, ja tässä sitä nyt ollaan.

Blogini tulevaisuudessa

Aion kirjoittaa blogiini sekä jokapäiväisestä elämästäni ystävien ja harrastusten parissa, että opintojeni sisällöstä ja edistymisestä. Tiedän, että Suomi on pullollaan historian opinnoista kiinnostuneita nuoria ja toki myös aikuisia, jotka eivät välttämättä saa niistä tietoa muualta kuin internetistä. Minulla kävi tuuri, että opinto-ohjaajani huomasi kiinnostukseni ja osasi ohjata minut oikeaan paikkaan, mutta kaikilla näin ei ole. Toivon siis todella voivani toimia inspiraationa ja ohjeistajana kaikille samasta opintopolusta kiinnostuneille. Nähdään seuraavassa postauksessa!